Itse olin menettänyt täysin kontrollin omaan kehooni, enkä uskaltanut enää tehdä mitään ylimääräistä, etten vaan pahenna oireita, tai mikä tekosyy nyt mahtoikin olla. Ihminen vaan passivoituu, kun jää tuleen makaamaan.
Itselleni uusi sysäys urheilemiseen tuli viime keväänä Turkin lomamatkalla; tapasin rantahietikolla Suomalaisen hallitsevan naisten nyrkkeilyn EM-kultamitalistin. Poikani otti meistä yhteispotretin. Nyrkkeilijä oli niin timmissä kunnossa, vaikka oli juuri käynyt monet leikkaukset läpi. Asia jäi jollain tasolla mieltäni vaivaamaan.
Turkissa 05/2013
Kotona päätin, että minulla ei ole mitään sellaista tekosyytä, miksi en voisi vielä itseäni haastaa liikkumaan.
Tässä vaiheessa kuitenkin päädyin ammattilaisen apuun, koska kehon hallintani oli häiriintynyt. Sattumalta löysin aivan super personal trainerin, jonka kanssa tapasimme alussa noin kaksi kertaa viikossa.
Hän opasti minut ensimmäisenä sauvakävelyn ihmeelliseen maailmaan, tekniikkalaji sekin! Jo alkoi olkanivelet paukkua ja liikettä tuli jumittuneeseen rintarankaan. Sauvakävelyllä sain kunnolla tehoja nostettua, kun otin käyttöön Polarin sykemittarin. Pikku hiljaa kunnon kohotessa mukaan otettiin ylämäkivetoja- ajatella MÄ JUOKSIN! Aivan uskomaton fiilis, kun vuosi sitten en pystynyt 500 metriä kävelemään ilman jalkojen kramppaamista.
Kotona 08/2013
Kerran viikossa käytiin PT:n kanssa kuntosalilla. Aluksi kartoitettiin lähtötilannetta; lantion asento oli väärä; kiertynyt ja vino, molemmat lavat lähti liikkeissä sirottamaan. Lihasvoima oli kadonnut taivaan tuuliin. Ainoa asia mitä olin pystynyt ylläpitämään ratsastusharrastuksella oli aerobinen kunto, mikä oli hyvä!
Kuntosaliharjoittelu lähti liikkelle lihaskestävyyden parantamisella; pienet painot, 10-15 toistoa, muutama sarja, tuntemusten jatkuvaa seurantaa. Itselleni mahdottomia liikkeitä oli kaikki ne liikkeet, missä kaulaa ja päätä joutui staattisesti jännittämään, tuntemus tuli samantien. Onneksi kaikkiin liikkeisiin tuntuu löytyvän myös tälläiselle vinkuralle variaatiot! Niistä lisää myöhemmin.
Seuraava iso askel oli se, kun lähdin pelkän treeniohjelman kanssa YKSIN salille, ilman PT:in tukea ja turvaa. Hän kyllä tsemppasi siinäkin kohtaa ja sanoi, et kyllä sä siellä jo pärjäät! Ja niinhän mä pärjäsinkin :)
Pikku hiljaa luotto oman kropan tuntemiseen on palannut; tunnen nyt koska lapa lähtee mahdollisesti sirottamaan ja liikettä täytyy muuttaa, tai olkapää lähtee kiertymään väärään asentoon jne. Mutta alussa jonkun tietävän oli pakko olla mukana kertomassa se minulle.
Mielenkiintoista luettavaa Mari <3 Me ollaan usein liian arkoja aloittamaan kuntoilua jos tulee eteen tämänkaltainen parantumaton sairaus. Kunnioitan sun sisuasi, myös omakohtaisesti tiedän että kuntoilu on kaikkein paras ja ehkä myös ainoa tapa hallita tätä sairautta ja myös kipuja. Myönnän tekeväni useinkin ylilyöntejä, mutta itselleni ne kuitenkin sopivat.
VastaaPoistaSe on todella iso kynnys lähteä uudestaan liikkeelle, jos on sairauden myötä joutunut jossain vaiheessa liikunnasta luopumaan! Huomasin itsestäni, että sairaus muutti minut itsetietoisesta täysin epävarmaksi ja araksi. Nyt liikun silläkin uhalla, että seuraavana päivänä joudun ottamaan enemmän lääkkeitä (lihasrelaksantteja ja kipulääkkeitä). Lihaskuntoharjoittelussa harjoittelun jälkeen kuuluukin tulla "normaali" lihaskipu, mutta dystonikoilla lihakset menevät kramppitilaan- jolloin lihaksessa ei kierrä veri, eikä aineenvaihdunta toimi... Huomaan kyllä itsestäni, että lihaskestävyysharjoitusten myötä lihakset kestää jo enemmän "kiusaamista", voisko sanoa, että kramppauskynnys on noussut?..
VastaaPoistaKyllä kramppaukynnys nousee huomattavasti lihasharjoittelun myötä, on tullut kyllä se asia huomattua. Nykyään mulla ei juurikaan enää ole krammpeja muuta kuin silloin tällöin kaulassa kun piikkien vaikutus on loppunut. Kaikki muut lihaskrampit on hävinneet kokonaan. Kyllä uskon että kuntoilu ja treenaaminen auttaa vielä vanhemmallakin iällä, olen kuitenkin sua vanhempi joten uskallan kyllä suositella vanhemmillekin liikuntaa ja treenausta, silleen voimien mukaan, pikku hiljaa aloittamalla ja vähitellen vaikeusastetta lisäämällä.
VastaaPoista